Kuulumisia

Kevät on täällä.

Aurinko paistaa, ilma lämpenee ja luonto herää. Pandemiasta huolimatta tämä vuodenaika on ihana.

Me olemme erityisesti nauttineet keväästä, kun voi ulkoilla ilman takkeja ja illat ovat valoisia. Phoebe taas on erityisesti innostunut uimisesta. Pikkumusta hyppää mihin vaan altaaseen, järveen tai lampeen pienestäkin pyynnöstä, tai ihan pyytämättäkin. Ensimmäinen viikonloppu mökillä meni silti hyvin juniorilta, kunhan vain piti silmällä menoa ja oli valmiina kertomaan milloin saa uida ja milloin ei. Onneksi Phoebe on hyvin säänkestävää mallia, eikä kauaksi aikaa jää hytisemään, vaan karistelee enimmät vedet karvastaan juosten ja asettuu sitten auringon alle lämmittelemään.

Rudin kanssa asiat eivät ole menneet niinkään toivotusti, vaikka pieni auringonpalvoja kevään tuomasta lämmöstä nauttiikin. Pelkotilat lisääntyivät, ja ilmenivät erikoisimmistakin asioista, kuten silkkinauhan solmimisesta äitienpäivälahjan ympärille. Erilaiset uudet asiat saavat Rudissa aikaan tärinää ja itsensä rauhoittelua, eli aika lailla samoja juttuja kuin uuden varsi-imurin kanssa. Kävimme huhtikuun lopulla eläinlääkärillä selvittämässä, josko käytökseen löytyisi syy pääkopan ulkopuolelta. Vastauksia ei perus eläinlääkärikäynniltä löydetty, paitsi valkosoluarvot heittivät. Tätä ei kuitenkaan itsessään voi yhdistää mihinkään sairauteen, ja vinttikoirilla silloin tällöin ilmenee matalampia valkosoluarvoja.

Rudin oikea takajalka oli kuitenkin taivuteltaessa jäykempi, joten seuraava osoite olikin fysioterapeutti. Phoebe kävi samalla kerralla myös, ja sillä oli kaikki hyvin. Lihakset ovat suhteellisen symmetriset ja kehitystä on ikään nähnen tapahtunut hyvin. Rudilla oli takereisissä, etenkin siinä jäykässä oikeassa, kireyksiä, jotka saatiin kuitenkin selvitettyä. Fysioterapeuttikäynnin jälkeen Rudin jalka on ollut normaali, ja jumpat ovat sujuneet hyvin. Pelkotilat kuitenkin jatkuivat, joten äitienpäivänä aloitettiin kipulääkekuuri Rudille.

Rudi on ollut nyt 8 päivää kipulääkekuurilla, eikä yhtäkään voimakkaampaa pelkotilaa ole tullut. Espoossa (äitini kotona) Rudi viihtyy enemmän muissa huoneissa kuin makuuhuoneessa, ja on muutenkin eloisamman oloinen. Kyllä uudet asiat silti jännittävät, ja mökiltä kotiin palaminen sekä palohälyttimen virran loppumisesta ilmoittava ääni aiheuttivat jännitystä, mutta Rudi on palautunut selkeästi nopeammin näistä nyt kipulääkekuurin aikana. Kysymys kuuluukin, miksi kipulääkekuuri on tehonnut? Tätä lähdetään sevittämään eläinlääkärille parin viikon päästä.

Muuten meillä on mennyt oikein hyvin. Mökillä molemmat koirat pääsivät pitkästä aikaa tekemään agilitya. Phoebe keskittyi lähinnä käännöskäskyihin ja etenemiseen, ja Rudi taas teki tuttuja, mutta sopivan haastavia tehtäviä kuten este-erottelua matalilla rimoilla. Ihanaa on kuinka molemmilla koirilla silmät oikein kiiltävät kun pääsee tekemään yhdessä. Erityisesti Phoebe yllätti iloisesti, kun jokaisen pienen treenihetken jälkeen tämä palasi agilityesteiden luo ja katseli sieltä toiselta puolelta pihaa minua että "mennäänkö?"

Meillä on siis sujunut oikein hyvin. Kesälle on suunnitteilla lämmöstä nauttimista, oleskelua ja opiskelua. Toivottavasti Rudin käytöksen syy selviää, ja sitä päästään parantelemaan pian. Pandemia ei siis paljoa muuttanut kesäsuunnitelmia siitä, mitä ne olisivat Rudin tilanteen takia olleet. Toivottavasti Phoebe pääsisi kuitenkin opiskelemaan agilityn saloja pidemmälle kesän aikana, ja Rudi hömppäilemään silloin tällöin, kun molemmat siitä kovasti nauttivat.

Ihanaa kevättä teille,

Tilda & whippetit