Onnekas on se, joka tunnistaa koiransa kivun.

Pelkotilojen selvittely ja nyt kipulääkkeen hyvä vaste veivät meidät Urheilukoiraklinikalle Laura Hakalan luo. Rudi olikin ainoa whippeteistäni, joka ei ollut käynyt vielä Hakalan vastaanotolla, joten onpahan nyt kaikki koirat kokeneet tämänkin.

Olin huomannut Rudissa pieniä muutoksia: se venyttelee hieman eri tavalla oikealla takajalalla kuin vasemmalla, ja välillä kun kevyesti koukistan Rudin takajalkoja ja pyydän sitä ravaamaan, se alkoi keventämään oikeaa takajalkaa. Tällaiset yksityiskohdat ovat pieniä, ja helposti jäisivät huomaamatta.

Välillä kuulee näitä kommentteja että "en minä mitään pompotuksia katsele", niin ne saavat ajattelemaan hetkeksi, että entä jos teenkin nyt kärpäsestä härkäsen? Entä jos etsin vain oiretta jota ei oikeasti ole? Alan itsekin uskomaan näitä toisten lausahduksia ja menetän luottamuksen omaan koirasilmääni. Tänään kuitenkin tuli todistettua se hyöty mitä on siitä, kun luottaa omaan koirasilmäänsä ja luottaa tuntemuksiinsa.

Rudille ensin tehtiin takajalkojen taivutuskoe, eli takajalkoja pidettiin taivutettuna ja sitten saman tien ravautettiin edestakaisin. Tässä ei ollut eroa normaaliin, mistä hieman yllätyin, sillä itse olin kevyillä taivutteluilla saanut itse reaktion Rudin takapäästä. Sitten mentiin sisälle, ja Rudi nostettiin pöydälle. Pöydällä Rudi käytiin tarkemmin läpi ja aristusta löytyi oikeasta etujalasta ja oikeasta takajalasta. Oikea etujalka oli erityisen suuri yllätys, sillä siinä en ollut huomannut minkäänlaista eroa normaaliin. Oikea takajalka taas aiheutti selkeämmän reaktion nyt pöydällä kuin mitä aiemmin ulkona. Päädyttiin siihen, että Rudilta kuvataan lonkat, lanneselkä, olat ja polvet. Odotustilassa istuskellessa päässä alkoi jo pyörimään kauhukuvat lonkan ja olan nivelrikosta ja ties mistä. Lopulta kuitenkin ainoa poikkeavuus löytyi oikeasta polvinivelestä. Se oli selkeästi turvonnut.

Polvinivelen turpoamiseen voi olla useita syitä. Tässä vaiheessa ei ole vielä varmaa mistä se johtuu, mutta syitä voivat olla esimerkiksi nivelsidevaurio tai niveltulehdus joko immunologisesta syystä tai punkkivälitteisen taudin (esim. borrelioosin) seurauksena. Punkkeja Rudilla on ollut hyvin vähän koko elämänsä aikana, eli se on vaihtoehdoista ainakin minusta epätodennäköisin, muttei kuitenkaan mahdoton.

 Mitä tällä tiedolla sitten tehdään? Tällä hetkellä, ei mitään muuta kuin seuraillaan. Rudi ei kipuile erityisesti rasituksen jälkeen, joten liikunta pysyy samana. Jatkamme elämää, ja jos oireet jatkuvat tai saati pahenevat, mennään uudestaan eläinlääkäriin selvittämään mistä ne voisivat johtua.

Turvonnut polvinivel

Vaikka liikunta jatkuu muuten normaalina läpi kesän, olen päättänyt että Rudi ei kilpaile tänä kesänä agilityssa eikä maasto- ja ratajuoksussa. En koe pystyväni tarkkailemaan sen vointia niin hyvin mitä haluaisin, jos treenaamme erityisen tavoitteellisesti, saati sitten kisoissa joissa jännitän muutenkin. Meille kesä tarkoittaa siis uintia, vapaana juoksua, omatoimitreenailua ja voinnin seurailua.

Rudille tämä siis tarkoittaa oikein mainiota normaalielämää, ja minä olen se joka joutuu ne kompromissit tekemään omista haaveista huolimatta. Tärkeintä on hyvinvoiva koira.

Loppuun haluan tarkentaa asiaa, jota muutama oli kysynyt. Miksi lähdin viemään Rudia alunperinkään eläinlääkäriin?

Rudilla on jo jonkin aikaa ilmennyt pelkotiloja. Ne ovat olleet tavanomaisia pelkoja, eivätkä ole lopulta haitanneet elämää sen kummemmin. Hiljalleen nämä pelot kuitenkin muuttuivat entistä irrationaalisiksi ja kummallisiksi, joten halusin varmistaa, ettei takana ole jotain toista syytä joka korostaisi pelkoja. Pelkokoiran kanssa voin elää, mutta mahdollisesti loppuiän lääkitystä en aloita ennen kuin on selvitetty muut keinot millä pelkotiloja helpottaa.

Vaikka lopullista syytä jalan jäykkyydelle ei vielä löytynyt, olemme jo askeleen lähempänä vastausta. Olen kiitollinen siitä, että kuuntelen omaa vaistoani koiranomistajana ja uskallan tutkia koiriani niissä huomaamieni poikkeuksien ilmetessä. Tässäkään ei ollut kyse isosta muutoksesta. Fysioterapiakäynnin jälkeen Rudin jalka oli kipulääkekuurin ajan oikein hyvä, eikä tuntunut juuri lainkaan jäykältä. Kipulääkekuurin jälkeen alkoi kuitenkin ilmenemään niitä samoja pieniä, vaivihkaisia oireita, joita olen seuraillut oikeastaan jo maaliskuusta lähtien, kun Rudi lenkin aikana ensimmäisen kerran venytteli oudosti. Tätäkin paranemisprosessia on hidastanut pandemia kiitettävästi, mutta hiljalleen ollaan jo takaisin oikeilla raiteilla.

Toivottavasti kesän myötä saadaan selkeyttä tähän asiaan, ja Rudi paranemaan päin.

Hauskaa kesää!

Tilda & whippetit