En olekaan hetkeen päivittänyt tänne blogiin kuulumisia. Mitään ihmeellistä ei ole kuitenkaan tapahtunut: olemme eläneet ihan tavallista arkea.
Phoebe aloitti ekat juoksunsa erikoisesti: heinäkuun lopussa sillä oli kolme päivää selkeitä juoksun oireita, mutta sen enempää ei tapahtunut kuin vasta elokuun puolessavälissä. Silloin alkoi varsinainen juoksu, ja se meni ihan oppikirjan mukaisesti: noin kuukauden ajan Phoebe teki juoksuja, ja tärpitkin olivat selkeät. Suurempia käyttäytymisen muutoksia ei juoksujen aikana näkynyt ja Phoebe piti itsensä hyvin puhtaana. Tärppien aikanakaan käytös ei juuri muuttunut normaalista. Pari viikkoa juoksujen loppumisen jälkeen Phoebella oli epämääräistä vuotoa, jota selvitettiin eläinlääkärissä siltä varalta jos vuoto viittaisi kohtutulehdukseen. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja papa-koe näytti esikiiman merkkejä, eli juoksut olivat alkaneet uudestaan. Tätä ei onneksi kestänyt kauaa, ja nyt lokakuun lopussa Phoebe on jo palautunut lähes normaaliksi. Voimakkaita valeraskauden merkkejä ei ole. Turvotusta ei ole juuri lainkaan ja lisääntynyttä mukavuudenhaluisuutta lukuun ottamatta käytöskin on normaalia.
Phoebe kuitenkin steriloidaan tämän valeraskauden jälkeen, sillä riski kohtutulehdukselle on suurempi, jos seuraavatkin juoksut ovat samanlaiset. Ensimmäiset juoksut yleensä kyllä jäävät ainoiksi erikoisiksi juoksuiksi, mutta meille parempi ratkaisu on steriloida Phoebe nyt, kun jalostussuunnitelmia ei ole.
Rudin arki on sujunut lähinnä kavereiden kanssa vapaana juostessa ja muuten liikkumassa. Rudille tulee aina kylmien kelien alkaessa energiapiikki, ja se kaipaa enemmän vapaata liikuntaa arkeensa. Tästä ei mitään haittaa ole, vaan on itse asiassa mukavaa kun Rudi on normaalia innokkaampi liikkumaan. Muuten Rudilla on mennyt oikein hyvin niin yksinolojen kuin pelkojen osalta. Pahoja pelkoja ei ole ilmennyt, mitä nyt yksittäiset kohtaamiset sähkövatkain ja kuntopyörän kanssa jännittivät hieman. Rudin pelot pysyvät selkeästi suuremmalla liikuntamäärällä hyvin hallinnassa. Jos tietää että joku arjen asia kuten sähkövatkain tai varsi-imuri pelottaa Rudia, voi varautua etukäteen ja laittaa Rudin eri tilaan. Yksinolot ovat ottaneet myös huimia edistysaskeleita: Rudin pystyy jättämään aivan yksin lyhyiksi ajoiksi ilman että se stressaantuu. Vielä on työtä tehtävänä, jos haluan että Rudi pystyy olemaan pitempiä aikoja yksin, mutta tämä on hyvä edistysaskel.
Rudi kävi kyllä maastoderbyissä tekemässä kaksi tasaista suoritusta joilla ansaitsi itselleen taas SERTin ja 4. sijan! Huippu tyyppi, siihen voi aina luottaa että tekee siistejä juoksuja.
Jinxille kuuluu myös oikein hyvää Kuopioon. Vauhtia ja virtaa siinä riittää, ja sen ovatkin saaneet talouden paimenkoirat kokea, kun Jinx härnää niitä leikkimään. Whippetmaiseen tapaan vauhti kuitenkin hidastuu jos pitää ulkoilla sadekeleillä. Silloin whippetlapselle riittää pikavisiitti pihalla. Arkitaitojen lisäksi Jinx on opetellut tokoliikkeiden perusteita. Kun Jinx ei ole puuhailemassa jotain, sen usein löytää sylistä.
Jinx on nyt 8 kuukauden ikäinen, ja siitä on kyllä kuoriutumassa oikein kaunis whippetneiti. Saa nähdä jos lähdetään jonnekin näyttelyreissuun näyttämään tätä sulavalinjaista juoksijaa myös tuomareille.
Jinx 5,5kk
Ihmeellisempää meille ei nyt kuulu. Meidän kisakausi kesti tänä vuonna tasan tuon yhden kisan verran, mutta toivottavasti ensi kaudella päästään enemmän kisoihin. Itse yritän päästä kisoihin turisteilemaan ja miksei valokuvaamaankin, mutta muuten jäädään odottelemaan että Phoebe ja Jinx aloittavat kisauransa. Innolla odotan miten pikkumustat selviävät maastoradoilla! Phoebelle on kylläkin tarkoitus myös juosta ratakirjat ensi kaudella.
Kommentit
Lähetä kommentti